JUMALANPALVELUSELÄMÄ
"Rakkaus, Arki, Armo"
Kallion nuorisotyö
Syksystä 2016 vuoden 2018 loppuun työskentelin Kallion seurakunnan nuorisotyössä. Seurakunnan nuorisotyö oli murroksessa ja se antoi mahdollisuuden sanoittaa monta asiaa uusiksi. Tärkeimpänä sen miten nuoret puhuivat Jumalasta ja Pyhän kohtaamisesta. Nuorten kokemusten ja ideoiden pohjalta sanoitimme nuorisotyön hengellisen elämän teesin seuraavasti: "Jumalan rakkaus ja armo on suurempaa, kuin mikään rakennus tai tietty hetki - se läpäisee ja ympäröi arjen." Rakkaus - Arki - Armo. Tuon otsikon alle mahtuu rippikoulutyön kehittämistä, leirejä Suomessa ja ulkomailla, erityisnuorisotyötä, haastavia hetkiä ja upeita onnistumisia. Surun ja ilon kyyneliä, hetkiä joihin ei ole sanoja ja hetkiä jotka täytyy vaan elää - koska ne eivät toistu. Suurimmaksi oivallukseksi näistä vuosista jäi se, miten jumalanpalveluselämän ytimessä on yksilön rehellinen ja riisuttu kohtaaminen elävän Jumalan kanssa.
"Me luvataan, että me ei olla täydellisiä - mutta pyritään aitouteen."
Agricolamessu, Cola TRIBE
Aloitin Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnassa Agricolamessun parissa syksyllä 2017. Agricolamessu toi upeasti uuden kokemuksen - vahvan ja itsenäisen messuyhteisön. Haasteena oli kuitenkin tietty kasvottomuus. Messukävijät olivat samaa porukkaa - mutta eivät yhtä. Vuoden mittaisen kyselyn, kuuntelun ja tarkastelun jälkeen aloimme sanoittaa sitä, keitä yhteisönä olemme: Jumalan valittu heimo - TRIBE. Keskityimme pienimpään yhdistävään tekijään ja sanoitimme siitä yhteisön liiman. TRIBE on mielentila, asenne, koti, voimavara ilon ja surun hetkellä ja paikka, joka toivottaa jokaisen tervetulleeksi. "Brändilupaus" on, että emme varmuudella ole täydellisiä, mutta pyrimme aitouteen. Tunnustamalla oman epätäydellisyyden voimme turvallisesti nauraa omille virheillemme ja toisaalta pysymme aina nöyrinä. TRIBEen kuuluu vielä toinenkin lupaus - evankeliumin painovoima. Jos todella uskomme Jumalan olevan - silloin Hänen evankeliuminsa kuuluu jokaiselle.
Viimeiset 37 vuotta ja erityisesti niistä viisi viimeisintä ovat haastaneet omaa ajatteluani jumalanpalveluselämästä, vieneet epämukavuusalueelle, tuoneet uusia löytöjä ja vahvistaneet sitä mihin uskon. Jumalanpalveluselämää voi viettää kynttilän valossa, täydessä kirkossa videoiden pyöriessä ja musiikin pauhatessa - tai digitaalisesti Cola Tribe appissa. Erityisnuorten kanssa sadetta pidellessä ranskalaisessa kylässä, kisahallin parkkipaikalla nuoren laskiessa tavaroitaan putkayön jäljiltä, sairaalassa, kahvilassa, rippikoulun iltanuotiolla tunturissa tai facetimella toiselta puolelta maapalloa. Kaikki tämä on riisunut turhat korulauseet omasta jumalanpalveluselämästäni, voin tuoda vain sen vähän ja vajaan mitä minulla on palvellakseni ja ylistääkseni Jumalaa - samalla Jumalan tuoma lohdutus, rohkaisu, toivo ja valo ja ilo on korostanut entisestään merkitystään.
Rukoukseni on, että pappina saisin loistaa sitä samaa evankeliumin valoa joka saa minut elämään.